Tervehdys puhuvalta hevoselta!

Tänään julkaistaan kirja "Kruununjalokivet ja puhuva hevonen". Minä olen siis puhuva hevonen, alkuperäislähde, joka kertoo tarinaansa kulttuurin ihmeellisessä maailmassa. Mutta ajatteleeko hevonen myös vai puhuuko vain? Jos ajattelee, niin mitä? Sitä tulee varmasti tässä blogissa pohdittua kuten muitakin edesottamuksia. 

Nyt päällimmäisenä on mielessä kiitollisuus luottamuksesta ja työtoveruudesta tässäkin projektissa. Mielessäni on  loputon määrä ihmisiä ja tarinoita, joista olisin halunnut kertoa. Siihen ei, ikävä kyllä, ollut mahdollisuutta. Ehkäpä kerron niitä tässä blogissa.  

Tähän kohtaan taidan laittaa videon, joka sisältää paljon kiitoksen aiheita. Se on Espoon  kulttuurikeskuksessa 2015 joulukuussa "Director's Cut" -konsertissa tehty taltiointi. Eino Leinon "Laulajan Laulu" sisältää kiteytettynä tämän hetken ajatuksiani ja Marzi ja Teri tulkitsevat sen niin ainutkertaisella tavalla että taikurit olivat varmaan itsekin hämmästyksissään, kuten sanonta kuuluu. 

Kaikki tämä tapahtuu Espoon kulttuurikeskuksessa, jossa todella osataan saada ihmiset taiteen keinoin "tymäksi", kuten appiukkoni tapaa sanoa. Ei siis tyhmäksi, vaan sanattomaksi, erityisesti tarpeettomien sanojen suhteen.